Haastattelussa: Jussi Kulmala, logistiikkapäällikkö

Kerro itsestäsi

Perheeseeni kuuluu vaimoni, tyttäreni ja poikani. Ennen Operaatio Ruokakassiin tuloani olin työskennellyt 8 vuotta ajojärjestelijänä kuljetusfirmassa. Harrastuksiini kuuluu sählyn pelaaminen Mikaelin seurakunnassa. Jääkiekkoa pelasin aikaisemmin säännöllisesti, nykyään vähemmän kuin ennen.

Miten päädyit yhdistykseen?

Serkkuni Sarita Hirviniemi työskenteli Operaatio Ruokakassissa ja kuulin toiminnasta hänen kauttaan. Tulin käymään Operaation tiloissa niihin aikoihin kun Markku Järvenpää oli jäämässä eläkkeelle. Ajattelin, että olisin voinut tulla vapaaehtoisena tekemään töitä. Tovi vierailun jälkeen, marraskuun lopulla 2018 Markun paikalle etsittiin uutta henkilöä ja tulin valituksi. Toinen työpaikka olisi auennut myös samaan aikaan, mutta asiaa ei tarvinnut hirveästi miettiä, tulin Operaatioon töihin ilomielin.

Mikä on parasta työssäsi?

Työ on sydäntäni lähellä sekä ihmisläheistä. Nautin muiden auttamisesta ja tiedän, että tällä työllä on merkitys. Saan tavata jatkuvasti uusia, eri taustoista ja eri seurakunnista tulevia ihmisiä. Työ on vapaamuotoista ja vaihtelevaa. Entisessä työssä tehtiin paljon samoja asioita. Operaatiossa taas jokainen päivä on erilainen ja mielenkiintoinen. Ikinä ei tiedetä, mitä vastaan tulee. 

Mitä työskentely yhdistyksessä on opettanut sinulle?

Olen oppinut olemaan oma itseni ja huomannut, että sitä kautta muutkin pystyvät olemaan omia itsejään. Yritän antaa itsestäni muille mahdollisimman realistisen kuvan. Olen myös oppinut, että kannattaa olla mahdollisimman avoin ja rehellinen. Omalla hölmöllä tavalla olen oppinut kannustamaan varastonporukkaa. Ihmisten kohtaamista oppii myös tässä työssä väkisin.

Mitä teet silloin, kun tulee se päivä ettei mikään mene niin kuin olit sen suunnittellut?

Pienet katastrofit koko ajan ovat minulle jo normaali tila. Minulla on sellainen luonne, etten hirveästi hetkahda pienistä enkä osaa järkyttyä mistään. Operaatiossa työskennellessä saattaa tulla vastaan mitä tahansa ja joku muu voisi ajatella, että onpa kauheaa, mutta mielestäni olen oppinut olemaan yllättymättä mistään ja olen varautunut erilaisiin tilanteisiin.

Miten työkaverisi kuvailisivat sinua?

Toivoisin ainakin, että työkaverini pitäisivät minua rehellisenä. He varmasti sanoisivat, että juon paljon kahvia ja olen muistivammainen. Välillä varastolla tulee painittua poikien kanssa, joten ehkä he kuvailisivat minua vahvaksi.

Mitkä ovat isoimmat haasteet, jotka yhdistys kohtaa tänä vuonna?

Hyvän työilmapiirin säilyttäminen on, joka vuosi prioriteetti. Kun meillä on hyvä ilmapiiri ja positiivisuus säilyy, sekä porukka on motivoitunutta tekemään sen parhaan mihin pystyy, kaikki vaikeudet voitetaan. Kaikki kuitenkin tietävät ja näkevät työn tärkeyden. Meillä on tällä hetkellä riittävän hyvät tilat käytössämme ja kalustoa. Kalusto ei ole välttämättä priima-kunnossa ja totta kai tarvitaan autot, millä hommat tulee hoidetuksi, mutta meille riittää se, että ne kulkevat eteenpäin. Romuja saa aina uusia, ihmiset ovat tärkeimpiä.